Psykoosin lääkehoito

Olen koko sosiaali- ja terveysalan opiskelujeni ajan ollut kovin kiinnostunut farmakologiasta. Lähihoitajakoulun lääkehoidon opettajakin kirjoitti kokeeseeni kommenttia kannustaen minua lähtemään lukemaan farmaseutiksi. Kyllä se ajatus mielessä sen verran pyörähtikin, että katselin netistä pääsyvaatimuksia alalle. Huonot kemian ja matematiikan taidot kuitenkin tukahduttivat moiset haaveet nopeasti. Hoitoalalla kuitenkin lääkehoitoon voi ja kannattaakin perehtyä huolellisesti ja hyödyntää sitä työssään käytännössä.  Oppiakseni asioita syvällisemmin haluan ymmärtää kokonaisuuden hoitotyössä. Ei riitä, että tiedän mitä tehdään vaan haluan tietää miksi tehdään. Olen aina halunnut selvittää mitä lääkkeet konkreettisesti tekevät elimistössä, eli mihin niiden antama apu perustuu.

Ajattelinkin kirjata ylös kertauksenkin vuoksi muutaman sanan psyykelääkkeistä. Kovin paljon täysin uutta tietoa ei lääkehoidosta eteen ole harjoittelussa tullut, mutta mieleen palauttelua sitäkin enemmän. Ja onhan lääkehoito sairaalassa melko paljon suuremmassa roolissa kuin avohoidossa ja monet tutut lääkkeet käytössä injektion muodossa. Lääkehoitoon motivoiminen ja kannustaminen ovat hoitajan päivittäistä työtä osastolla ja senkin vuoksi on tärkeää tietää mihin lääke vaikuttaa ja millä mekanismilla se potilaan oloa helpottaa.

Psykoosi

Psykoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa todellisuuden taju on heikentynyt, henkilöllä voi olla aistiharhoja, virheellisiä tulkintoja, outoja tai pelottavia kokemuksia, ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, jopa aggressiivisuutta tai maanisuutta, unettomuutta, muistamattomuutta ja univaikeuksia sekä toiminnan ohjauksen häiriöitä. Lääkehoito on olennainen osa psykoosisairauksien hoitoa, mutta hoitoon kuuluu myös psykososiaaliset hoitomuodot ja luottamuksellinen, pitkäkestoinen hoitosuhde. Lääkehoitoon sitoutumalla voidaan vähentää sairaalajaksoja ja vähentää myös kokonaiskuolleisuutta.

Psykoosilääkkeet jaetaan klassisiin ja uudemman polven antipsykootteihin, eli neurolepteihin. Niillä hoidetaan akuuttia psykoosia sekä pyritään ehkäisemään psykoosioireilun uusiutumista. Ensimmäinen psykoosilääke klorpromatsiini tuli markkinoille 1952 ja on käytössä edelleen. Antipsykoottien vaikutus perustuu Dopamiini- reseptorin salpaukseen ja skitsofreniaan tai psykooseihin onkin ajateltu liittyvän juuri dopaminergisen hermovälityksen poikkeavuutta ja dopamiini aineenvaihdunnan epävakautta. Dopamiini-välittäjaaineen puutoksen on taas katsottu aiheuttavan parkinsonin tautia ja useat antipsykoottien haittavaikutukset ilmenevätkin parkinsonismin oireiden kaltaisesti.

Lukuisten haittavaikutuksiensakin vuoksi antipsykootti lääkitykseen voi olla hankalaa sitoutua. Useat skitsofreniaa sairastavat kuitenkin tarvitsisivat lääkityksen vuosiksi eteenpäin tai jopa loppuelämäkseen ehkäisemään sairauden pahenemista ja vaikeita psykoosijaksoja. Skitsofreniaan ja psykoosiin liittyy usein jo itsessäänkin sairaudentunnottomuus, eivätkä sairastuneet välttämättä näe tarvetta hoidolle, eikä lääkkeiden haittavaikutukset luonnollisestikaan auta suhtautumaan lääkehoitoon myönteisemmin.

Erityisesti klassiset antipsykootit kuten klooripromatsiini, haloperidoli ja tsuklopentiksoli voivat aiheuttaa extrapyramidaalioireita, eli esimerkiksi tahattomia liikkeitä, häiriöitä lihasjänteydessä, akatisiaa (levottomuus), akinesiaa (jähmeys), rigiditeettiä (ilmeettömyys) tai tardiivi dyskeniaa eli kasvojen tai raajojen pakkoliikkeitä. Mitenkään tavattomia ei ole myöskään seksuaaliset tai kuukautishäiriöt (prolaktiinin nousu), antikolinergiset haitat, maksan toiminnan häiriöt, verenkuvanmuutokset ja kardiovaskulaariset oireet tai metabolinen oireyhtymä.

Uudemman polven antipsykoottien haitat ovat hieman vähäisempiä. Kuitenkin merkittäviä haittoja on esimerkiksi olantsapiinillä ja klotsapiinillä selvä painonnousu, joka johtuu ruokahalun lisääntymisestä. Uuden polven antipsykootit, kuten myös esimerkiksi ketiapiini ja risperidoni ovat väsyttäviä ( joka voi toki olla myös toivottava vaikutus, sillä riittävän unen turvaaminen on olennaista psykoosin hoidossa) ja voivat aiheuttaa myös kardiovaskulaarisia ongelmia. Klotsapiini on tehokas lääke muille lääkkeille resistenssiin skitsofreniaan. Kuitenkin kyseisen lääkkeen käyttö vaatii erityistä seurantaa, sillä se voi aiheuttaa epileptisiä kohtauksia ja vakavia verenkuvan muutoksia, eli ns. valkosolukatoa. Säännöllisillä verikokeilla seurataan leukosyyttitasoa.

Kaikkia antipsykootteja käytettäessä tulee muistaa mahdollisuus vakavaan, dopamiinireseptorien salpauksesta johtuvaan neuroleptioireyhtymään, jonka oireena ovat kuume, tajuttomuus ja lihasjäykkyys. Useimmiten se ilmenee hoidon alussa tai annosta nostettaessa.

Neuroleptien aiheuttamiin extrapyramidaalioireisiin voidaan käyttää myös biperideeniä, jonka kauppaniminä on Akineton ja Ipsatol. Käytössä on myös i.m valmiste.

Useimmiten antipsykootit annetaan tablettimuotoisena. Joskus kuitenkin potilas kieltäytyy suun kautta otettavasta lääkityksestä ja mielenterveyslain mukaisesti potilaan ollessa tarkkailussa voidaan lääke pistää lihakseen injektiona myös vasten potilaan tahtoa. Lyhyt vaikutteisia injektioita annetaan akuuttitilanteissa. Tällä osastolla käytössä oli esimerkiksi tsuklopentiksoliasetaattia sisältävä Cisordinol-acutard, jonka vaikutus alkaa melko nopeasti ja kestää 2-3 päivää. Tämä lääke on tarkoitettu vain tilapäiseen käyttöön. Myös monilla muilla antipsykooteilla on olemassa i.m:sti annettava muoto.

Antipsykoottien tueksi potilaalle voidaan akuutissa psykoosissa antaa anksiolyyttisiä bentsodiatsepiinejä kuten diatsepaamia tai loratsepaamia. Näiden käyttö tulisi olla lyhytaikaista. Ne voivat kuitenkin olla avuksi akuutissa tilanteessa, sillä niiden rauhoittava vaikutus alkaa nopeammin kuin antipsykoottien. Osastolla tuli vastaan antipsykoottien lisänä esimerkiksi loratsepaami eli Temesta ja lihakseen pistettävä Ativan.  Bentsot vaikuttavat GABA- välittäjäainejärjestelmään lisäämällä sen rauhoittavaa vaikutusta elimistössä. Näin ollen hermoimpulssien käynnistyskynnys nousee ja hermosto rauhoittuu.

LÄHTEITÄ:

Saano & Ukkonen.2010. Lääkehoidon käsikirja.

Sirpa Sandelinin luentomateriaali psyykelääkkeistä

Lääketietoa FIMEAsta 2/2016 lehti. Teema : Psyyke ja lääke