Muutosvaihemalli ja motivoiva haastattelu

Motivaatio on päihdehoitotyössä keskeinen käsite ja kiinnostava kohde sekä sen puute usein myös turhautumista aiheuttava asia.  Kognitiivisen teorian mukaan motivaatio on vuorovaikutuksessa vaihteleva ilmiö, joka sisältää useita ulottovuuksia. Motivaatio voidaan nähdä haluna ja kykynä sitoutua muutokseen ja pyrkiä toimimaan tavoitteellisesti kohti päämäärää. Motivaatio ei ole persoonaan sidottu, vaan tila, johon voidaan vuorovaikutuksella vaikuttaa. Motivaatioon voidaan vaikuttaa sitä herättelevästi ja kasvattavasti, mutta valitettavasti myös heikentävästi kielteisellä vuorovaikutuksella. Työntekijällä on siis aina vaikutusta asiakkaan motivaatioon.  Motivaatioon voi vaikuttaa sekä sisäiset että ulkopuoliset tekijät.

Motivoinnin tarkoitus on vahvistaa ihmisen sisäisen motivaation heräämistä ja auttaa häntä löytämään voimia ryhtyä oman elämänsä herraksi, elämään omaa, hänelle mielekästä elämäänsä. Motivaation puutteen sanotaan olevan monesti syynä hoidon epäonnistumiseen, mutta hoidon tavoitteeksi voitaisiinkin määritellä joskus myös jo potilaan motivaation herääminen.

Päihdehoitotyössä motivaatio rakentuu vähitellen monen prosessin kautta, joista ensimmäisenä ja olennaisimpana on yhteistyösuhde, jota ilman ei hoitokaan pääse alkua pidemmälle. Aiemmassa blogitekstissäkin kuvasin yhteistyö/hoitosuhteen merkitystä päihdehoitotyössä ja se on olennaisessa asemassa siis myös motivoinnin kannalta. Ennen varsinaista motivaatiotyöskentelytä luodaan luottamuksellinen suhde, jossa asiakasta ymmärretään ja saadaan hänelle kokemus hyväksytyksi, kohdatuksi ja kuulluksi tulemisesta. Nämä asiat pikkuhiljaa nostattavat luottamusta ja muutosvalmiutta. Motivointi mahdollistuu vasta riittävän luottamuksen synnyttyä vuorovaikutussuhteessa.  Kun asiakkaan elämäntilanteesta ja kokemuksista ollaan kiinnostuneita, hän voi tuoda ilmi tarpeensa ja huolensa ja hänellä on itsellään aikaa pohtia omia tavoitteitaan ja arvojaan.

Toisena vaiheena motivaation rakentumiselle voidaan nähdä fokusointi. Fokusoinnilla haetaan yhteistä suuntaa ja tarkoitusta työskentelylle. Yhdessä voidaan sopia mistä asioista puhutaan niin, että molemmat tuovat keskusteluun uusia näkökantoja. Asiakkaan tahtiin eteneminen on tärkeää, mutta hoitaja toimii lujan ystävällisesti ja johdonmukaisesti tuoden keskusteluun haastaviakin asioita. Hyvän keskustelun avulla asiakas löytää pikkuhiljaa muutostarpeita. 

Herättelyvaiheessa muutosmotivaatio on herännyt ja suunta muutokselle on selvinnyt. Asiakkaalla on halua ja valmiutta muuttua, mutta käytännön toimivat keinot saattavat uupua. Tässä vaiheessa asiakasta tuetaan tulemaan valmiiksi, halukkaaksi ja kykeneväksi motivoivan työtavan ja kohtaamisen avulla. Tässä kohtaa on tärkeää ja hedelmällistä työskennellä asiakkaan muutoshalun kanssa ja muuttaa halu toiminnaksi. Kuunnellaan erityisen tarkasti muutospuhetta ja annetaan palautetta asiakkaalle tämän toiminnasta.

Varsinainen muutostyöskentely ja muutoksen suunnittelu alkaa vasta näiden vaiheiden jälkeen. Vaiheet eivät välttämättä etene juuri yllä mainitussa järjestyksessä, vaan saattavat mennä limittäin ja lomittain. Muutoksen suunnitteluvaiheessa tehdään konkreettinen suunnitelma, jota lähdetään toteuttamaan. Suunnitelmaa voidaan muuttaa ja päivittää tarpeen mukaan. 

Alueellisen päihdepäivän yhtenä puhujana oli Leena Paasikangas aiheesta motivoiva haastattelu.

Paasikangas painotti motivoivan työtavan olevan asiakaskeskeistä. On syytä muistaa ja huomioida, että ihmisiä kiinnostaa vain itselle hyvät syyt muutokseen. Siitäkin huolimatta ulkoinen motivaatio voi joskus olla reitti sisäiseen motivaatioon, joka on tavoitteena motivoinnilla. Tavoitteena on, että asiakas alkaisi itse tarkkailla itseään. Tehdä havaintoja ja johtopäätöksiä itse itsestään. Motiivit siis heräävät asiakkaassa itsessään, ei työntekijästä.

Paasikangas kuvasi kolmenlaisia inhimillisiä tarpeita, joita huomioimalla voidaan luoda muutokselle mahdollinen ympäristö :

1) Halu vaikuttaa oman elämän valintoihin = Autonomian tarve

2) Halu olla vuorovaikutuksessa, tulla hyväksytyksi ja välittää = Sosiaalisuuden tarve

3) Halu vaikuttaa lopputulokseen, kokea onnistumisen ja osaamisen tunteita = Kompetenssin tarve

Motivoivalla haastattelulla tai työskentelyllä on empaattinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Hyväksytään ja huomioidaan myös päihteen tuomat hyödyt asiakkaalle,joten välttämättä ei ole  hedelmällistä aloittaa päihteiden haitoista. Motivointi ei ole neuvontaa, tietämistä,  väittelemistä tai asettumista asiakkaan yläpuolelle. Motivointi on reflektiivistä työskentelyä, avoimien kysymyksien esittämistä, aitoa kuuntelua ja läsnäoloa. Muutospuhetta herätellään ja kuunnellaan sekä siihen tartutaan. Vastarinta ja vastustus kuuluvat asiaan ja niitäkin voidaan hyödyntää reflektion tai joskus huumorinkin avulla.

Muutoksen vaiheet :  

Muutosvaihdeiden ymmärtäminen on päihdetyössä olennaista asiakkaan ristiriitojen ja epävarmuuden tunteiden ymmärtämiseen liittyen muutokseen ja asennoitumiseen. Riippuvuudesta irtaantuminen on todella pitkä prosessi ja uuden elämäntavan omaksuminen vaatii todella paljon työtä ja tukea mukana olevilta osapuolilta. Muutosvaihemalli toimii hoitajan ajattelun ja hoidon suunnittelun sekä toteutuksen taustalla. 

muutosvaihemalli: päihdelinkki.fi

ESIHARKINTAVAIHEESSA asiakas ei vielä ole tunnistanut ongelmaansa, eikä ole kiinnostunut muuttamaan käyttäytymistään. Avuntarvetta asiakas ei välttämättä itse tunnista, mutta läheiset saattavat olla toiminnasta huolissaan ja kokea tilanteen ongelmalliseksi. Esiharkintavaihe voi kestää vuosia ja asiakas voi olla hoidon piirissä omaisten, työnantajan, lastensuojelun tai muun viranomaisen pyynnöstä tai velvoitteesta. Hän ei vielä tunnista ongelmaa tai päihteiden kielteisiä vaikutuksia elämäänsä, vaikka puolison kanssa ristiriidat lisääntyisivät tai lapset oireilisivat, syy on muualla kuin päihteen käytössä.

HARKINTAVAIHEESSA ongelmaa aletaan tiedostaa. Huoli herää omasta terveydestä, ihmissuhteista ja työstä. Ajatuksia valtaa toisaalta-toisaalta ajattelu ja ristiriitaiset tuntemukset. Haittoja ja hyötyjä pohditaan sekä halukkuus muutokseen vaihtelee vastustukseen ja taas takaisin muutoshalukkuuteen.  Hoitaja voi edistää muutoshalukkuutta hyväksymällä ristiriidat , mutta samalla nostamalla esiin asiakkaan tuomia muutostarpeita. Esimerkiksi hyödyt-haitat taulukko on tässä kohtaa hyvä työväline.

PÄÄTÖSVAIHEESSA asiakas on havainnut muutoksen edut hyödylliseksi ja haitat suuremmiksi ja hän tekee päätöksen muutokseen. Tässä vaiheessa asiakas arvioi omia ajatuksiaan, tunteitaan ja mielukuviaan. Hän valmistautuu sitoutumaan muutokseen. Konkreettinen suunnitelma ja uhkien sekä myös mahdollisuuksien pohtiminen on tässä vaiheessa tärkeää. Muutostavoitteiden on tärkeää olla haasteellisia, mutta mahdollisia ja melko nopeasti hyötyä näyttäviä.

TOIMINTAVAIHEESSA asiakas alkaa toteuttaa suunnitelmaa. Ristiriitaiset ja vaihtelevat tunteet kuvaavat tätä vaihetta myös. Hoitaja on tukemassa ja vahvistamassa, auttamassa löytämään sosiaalista tukea ja kannustamassa raittiuteen. Vieroitusoireita hoidetaan ja kannustetaan asiakasta selviytymään niistä. Olennaista on pohtia voimavaroja ja asioita jotka tuovat iloa elämään ja löytää voimaa muutokseen niistä. Kokemusasiantuntijoiden ja vertaisten tuki on tässä vaiheessa tehokasta ja vahvistavat muutosta.

VAKIINNUTTAMISEN VAIHEESSA (ylläpito) uudet toimintatavat on otettu käyttöön selviytymiskeinoja on löytynyt. Riski palata entiseen on suuri ja asiakas tarvitsee paljon tukea muutoksen normalisoitumiseen.  Asiakkaan pystyvyyden tunnetta tuetaan ja edelleen pohditaan muutoksen myönteisiä seurauksia. Tärkeää on, että työstetään myös mahdollisia häpeän ja syyllisyyden tunteita sekä päihteistä ja vanhasta elämästä luopumisen tunteita. Monilla voi olla masennusta, ahdistusta ja tuskaisuutta.

Joskus, tai useinkin repsahdukset, lipsahdukset tai paluu entiseen kuuluvat muutoksen vaiheisiin. Monet kokevat useita muutosyrityksiä ja onkin syytä kannustaa ja tukea KAIKKIA muutosyrityksiä ja paluuta takaisin muutoksen tielle. Retkahdukset ja muut on syytä katsoa oppimistilanteiksi. Olennaista on tutkia keinoja ennakoimiseen ja riskitilanteiden välttämiseen ja niistä selviämiseen. Pohditaan miten retkahdukseen päädyttiin ja mitä vaihtoehtoja olisi nyt toimia eri tavalla? Pettymyksen tunteita on syytä käsitellä, mutta olennaisinta on suhtautuminen retkahdukseen. Se on vain sivuaskel polulla kohti ja muutosta ja siitäkin voidaan oppia. Tuomitsematon ja tulevaisuuteen suntautuva suhtautuminen on hoitajalta tärkein työkalu, jolla muutosvalmius on mahdollista elvyttää. Retkahduksen jälkeen voidaan palata harkintavaiheeseen ja hyödyt-haitat pohdintoihin.

LÄHTEET:

Päihdehoitotyö.2015

Päihdelinkki.fi