Pohdintaa alkoholistin ajatus-ja tunnemaailmasta?

Miksi ihminen alkaa juoda kontrolloimattomasti? Milloin riippuvuus syntyy? Milloin puhutaan kohtuukäytöstä, mikä taas on ongelmajuomista? Miksi alkoholisti juo vaikka tiedostaa, että se on hänelle vaaraksi? Miksei hän pysy päätöksessään lopettaa?  Mitä pyörii alkoholistin ajatuksissa? Eikö alkoholisti välitä muusta kuin alkoholista? Miksi alkoholisti lupaa toista ja tekee toista? Paraneeko alkoholismista? Mistä löytyy apu raitistumiseen?

Jokainen ihminen kun on yksilö- on myös jokaisen alkoholistin tarina erilainen. Syyt juomisen aloittamiseen on erilaisia. Joku voi alkaa juoda tappaakseen aikaa iltaisin reissuhommissa vaikka elääkin muuten terveellisesti ja tavallisesti perheensä kanssa. Toinen taas on voinut paeta vaikean ja traumaattisen lapsuutensa aiheuttamaa tuskaa ja ahdistusta erilaisiin päihteisiin.  Yhteistä näissä tapauksissa on kuitenkin se, että säännöllinen, jatkuva käyttö nostaa toleranssia eli sietokykyä, jolloin määrät herkästi kasvavat ja tämä altistaa kaikkia ihmisiä riippuvuuden synnylle.

Perinnölliset tekijät voivat osaltaan olla myös altistamassa  päihderiippuvuudelle. Ei ole olemassa yksittäistä geeniä, joka riippuvuuteen sairastuttaisi, mutta useiden geenien yhdistelmien ajatellaan altistavan  yksilöä haitallisessa elinympäristössä. On siis yksilöllistä kuinka pitkään säännöllistä käyttöä tai suuria juomamääriä tarvitaan toleranssin tai riippuvuuden syntymiselle.  Myös alkoholihaitoista kärsiminen riippuu yksilöllisistä ominaisuuksista, geeneistä, alttiuksista, muista elintavoista ja liitännäissairauksista. Haittojen nähdään kasvavan suhteessa alkoholin käytön lisääntymiseen. 

Riippuvuudelta suojaavina tekijöinä nähdään erityisesti nuorilla tunneilmaisua, vuorovaikutusta ja itsenäisiä valintoja korostava kasvatus ja toiminta. Usein myös monipuoliset, tasapainottavat harrastukset ja ulospäin suuntautunut elämä voi suojata koukkuun jäämiseltä. Riskiä riippuvuuteen taas voi lisätä perheen päihteily, mallit humalahakuisesta juomisesta, liiallinen sisäänpäin kääntyminen sekä vajaat vuorovaikutuksen ja tunne-elämän taidot, jotka usein sukupolvien yli siirtyvät.

Koukuttuminen- Addiktio on sairasta riippuvuutta, joka pikkuhiljaa kapeuttaa ja vääristää elämää, sillä se nostaa yhden asian sairaalloisen palvonnan kohteeksi aiheuttaen elämän kapeutumista, valheellisuutta, puolustelua ja selittelyä.  Näiden asioiden mittaaminen voikin olla riippuvuuden arvioinnissa oleellisempaa kuin esimerkiksi juomamäärien laskeminen.

Kapeutuminen- Alkoholistin toiminta urautuu, kaupeutuu ja yksipuolistuu automaatioksi. Ajatuksissa pyörii enenevissä määrin tarve saada alkoholia, syyt juomiseen, keinot kuinka alkoholia  hommata, mistä saada rahaa, mistä alkosta kehtaa ostaa ja kuinka paljon sekä suunnitelmat seuraavasta juomakerrasta  ja niin edelleen.. Ennen tärkeinä pidettyjä asioita alkaa pudota elämästä pois ja niihin menetetään kiinnostusta. Kun ajatuksen juoksu on yksipuolista, näkyy se oleellisesti myös puheissa ja vuorovaikutuksessa. Elämä alkaa kapeutua myös sen vuoksi, että pikkuhiljaa vapaus valita kaventuu tai puuttuu ja muuttuu pakoksi. Addiktiota leimaa myös vahva tunnekiinnitys. Addiktoivan asian palvonnassa onkin usein kyse epätoivoisesta viha-rakkaus suhteesta ja  onnettomasta pakkotilasta. Kapeutumisen vuoksi nousuyrityksetkin ovat haastavia, kun keinot ovat vähissä tai olemattomia.

Kieltäminen- Elämän ja ajatusmaailman kapeutumiseen liittyy oleellisesti myös kieltäminen. Tämä on valtavasti energiaa vievää, kun tekemisiään, ajatuksiaan ja ongelmaansa  pitää vähätellä, puolustella, selitellä, kaunistella ja vertailla muihinkin ihmisiin. Syyllisiä ja syitä haetaan muualta ja keksitään verukkeita ja järkeillään asioita. Tämä pikkuhiljaa muodostaa päihderiippuvaisen ympärille tunne-elämää sairastuttavan valheiden verkon ja elämänvalheen.

Havahtuminen. Mitä aiemmin henkilö huomaa haitallisen alkoholin käyttönsä, sitä todennäköisemmin hän pystyy vielä hallitsemaan alkoholinkäyttöään ja estää varsinaisen riippuvuuden synnyn. Havahtuminen ongelmaan tapahtuu eri ihmisillä eri vaiheissa- riippuen omista itsetuntemus,- ja tunnetaidoista tai ehkä jonkun kohdalla lähipiirin huolesta ja aktiivisuudesta tarttua siihen.  Usein voi mennä pitkäänkin, että ympärillä olevat ihmiset ovat voimattomia päihdeongelman edessä, tuntuu ettei mikään apu mene perille. Vasta kun päihdeongelmainen itse havahtuu tilanteeseen on mahdollisuus auttaa. Joskus havahtuminen tulee pohjakosketuksen kautta: kramppi tai sairaskohtaus, varoitus työpaikalla tai jopa irtisanominen, rattijuoppous tai muu rikos kuten väkivallan teko, perheriita tai avioero. Usein havahtumiseen, pysähtymiseen asian/ongelman äärelle tarvitaan omakohtainen hädän tunne.

Hyväksyminen- Apua? Ammattiavun piiriin ihminen yleensä hakeutuu vasta, kun kaikki keinot on kokeiltu yksin ja lähipiirin tuella, mutta koettu riittämättömiksi. Avun hakemiseen liittyy valtavasti erilaista tunnekuormitusta, epävarmuutta, häpeää ja ehkä pelkoakin. Ensimmäistä kertaa päihdeongelman vuoksi hoitoon hakeutuvien kohtaamisella onkin valtava merkitys tulevaisuuden ja myöhemmän toiminnan ja päihdehuoltoon suhtautumisen kannalta. Jopa muuten muistamaton, sekavan oloinen ihminen saattaa muistaa sen kuinka hänet on ihmisenä kohdattu ja millaisen tunteen kohtaaminen on hänessä herättänyt tukevasta humalasta tai deliriumista huolimatta.

Katkolle? Joissain tapauksissa katkaisuhoito voi olla tarpeen päihdekierteen katkaisemiseksi.  Monesti ensimmäiselle katkolle asetetaan valtavat ja jopa epärealistisetkin odotukset. Ensimmäinen havahtuminen, pysähtyminen on voinut olla voimakkaita tunteita herättävä, pelottava kokemus, jonka jälkeen ollaan ehkä ensimmäistä kertaa nöyränä ongelman edessä ja nähdään selkeänä ratkaisu tämän hetkiseen tilanteeseen. Katkaisuhoito on kuitenkin alkutoipumista, krapula,- ja vieroitusoireiden lääkkeellistä lievittämistä, lepäämistä ja toipumista siitä, mitä on tapahtunut. Fyysisten oireiden helpottaessa kamppaillaan henkisen krapulan eli morkkiksen kanssa, jolloin mietitään synkkänä mitä tuli tehtyä ja pohditaan suuntaa elämälle.  Ikävät asiat joudutaan ottamaan vastaan ja kohtaamaan selvällä päällä, kun päihteeseen ei pääse karkuun. Jokainen katko ja jokainen selvänä vietetty päivä on merkityksellinen, vaikka raittius ei pidemmälle jatkuisikaan. Jokaisesta selvänä tehdystä valinnasta on hyötyä ja jokaisesta katkostakin jää jotain mieleen ja eväitä reppuun. Yksilöllistä on se, kuinka paljon eväitä kukin reppuunsa tarvitsee.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy? Motivaatio? Joku voi toki säikähtää raittiiksi, mutta harvemmin säikähtänyt olotila kauaa kestää. Unohtaminen tapahtuu myös tehokkaasti! Raittius voi alkaa ikäviä kokemuksia peläten, mutta oleellista onkin minkälaisin eväin se jatkuu? Motivaatioon vaikuttaa enemmän myönteiset kokemukset ja onnistumisen tunteet raittiina olosta, kuin rypemiskokemukset ja niihin liittyvät negatiiviset tunteet, kuten häpeä tai pelko. Hyvä palaute hyvistä, vaikkapa hetkellisistä, pienistäkin valinnoista on luonnostaan motivoivaa. Ennen päihderatkaisua ihminen käy mielessään pitkään ajatusten köydenvetoa- puntaroi hyötyjä ja haittoja, järkeilee, selittelee ja rauhoittelee omaatuntoaan. Tässä köydenvetovaiheessa ihminen on hyvin altis motivoinnille, joten tärkeää on kannustaa ihmistä puhumaan ääneen näitä ajatuksiaan. Tärkeää on pitää mielessä myönteisen motivoinnin tehokkuus ja se, että ristiriitaa ei tyrmätä ja ajatuksien ääneen puhumista hiljennetä negatiivisuudella.

Mitä tilalle? Päihdettä on mahdotonta yrittää torjua tyhjällä, sisällöttömällä elämällä, joten jotain on syytä keksiä tilalle. Harrastus? Uudet kaveriporukat? Uudet paikat, jossa viettää aikaa? Ajankäyttö? Jos koko elämä on pyörinyt päihteen ympärillä, lienee sanomattakin selvää, ettei nämä asiat tapahdu sormia napsauttamalla, kun koko elämä pitäisi laittaa uusiksi. Tilanteeseen liittyvät tunteet tai päihteiden mukanaan tuomat lieveilmiöt, kuten esimerkiksi elämän kapeutuminen ja toisilla  paniikkioireilukin hankaloittavat uusiin asioihin lähtemistä ja uusiin ihmisiin tutustumista.

Hallinnan harha- Luopumisen tuska. Pystyykö alkoholisti enää juomaan vain vähän, kontrolloimaan juomistaan? Unohtuuko kontrolliajatukset kun pullo on korkattu? Onko mahdollista, etä ulkoinen, rajoittava tekijä on luomassa harhaa siitä, että sisäinen kontrolli pysyy? Esimerkkinä: Jos kaljoja on vain muutama mökillä, eikä lisää ole mahdollista hakea = antaa tunteen, että juomisen pystyi jättämään vain muutamaan oluseen, vaikka sisäisesti tunne olisikin voinut olla kaljojen loppuessa se, että haluaisi jatkaa, jos se mahdollista olisi ollut. Jokainen alkoholisti joutuu käymään luopumisen kamppailua alkoholin suhteen. Tähän kuuluu olennaisesti haaveet ja harhaluulot siitä, että jos jonakin päivänä voisi ottaa vain kaksi saunakaljaa, kuten joskus ennenkin. "Kun on ollut näin kauan juomatta, kai sitä on oppinut ottamaan nätisti." Kuitenkin voinee varmaan ajatella, että juomalla ei voi oppia raittiutta, eikä raittiina ololla juomista?

Raittiuslupaus- tavoitteellisuus. Päivä kerrallaan vs. loppuelämä? Epävarmimmat ja eniten pettyneet alkoholistit asettavat tavoitteensa päivä kerrallaan, ja uudistavat sen joka aamu, pettymystä  peläten. Eihän sitä tiedä jos huomenna taas retkahtaakin?  Ihmiselle on todella hyväksi osata elää päivä ja hetki kerrallaan, mutta raittiusasiassa tai muutenkaan elämässä se ei kanna kovinkaan pitkälle. Se auttaa pääsemään alkuun, kun tänään ei tarvitse murehtia tai suunnitella koko loppuelämää tai käydä läpi luopumisen tuskaa. Pidemmän päälle se on kuitenkin raskasta- kuin kävisi kuilun reunalle makaamaan. Päivä kerrallaan ajattelussa pää selvenee ja ihminen saa tehtyä raittiina päätöksiä muutoksen kannattavuuden suuntaan. Tavoitteena on, että askel askeleelta oppisi luottamaan ja sitoutumaan muutokseen, jolloin uskaltaisi tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia ja raittiuslupauksia.

Retkahtaminen-  Alkoholismista toipuvan tunne ja kokemismaailma voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon hänen ollessaan parhaimmillaan tai huonoimmillaan. Addiktiivinen ajatustapa on kuin rikkaruohoa, siitä on todella vaikea päästä lopullisesti eroon. Se voi nousta pintaan erityisesti stressin myötä, esimerkiksi jos on huonosti nukuttu tai syöty, läheisen kanssa riidelty tai muuten tullut kielteisiä tunteita pintaan.  Retkahtamiseen näyttää lähes jokainen alkoholisti kehittävän oman kaavansa, jonka  voidaan jälkikäteen tarkastelamalla  havaita olevan kerta toisensa jälkeen lähes samankaltainen.

Lähestulkoon kaikkia retkahtamisia, alkoholistista juomista tai addiktiivista päihdekäyttöä voidaan sanoa etukäteen pedatuksi. Raittiina ollessa ensimmäinen ryyppy otetaan kuitenkin selvään päähän. Tätä päätöstä edeltää mielen muokkautuminen, niin sanottu  pöydän kattaminen päihteilyä varten. Mieli ja ajatus alkaa muuttua jälleen valheelliseksi, päihteelle myönteiseksi ja muulle, terveelle elämälle kielteiseksi. Kielteisiä kokemuksia korostetaan, myönteisiä vähätellään. Toisinaan petaaminen ja lupien antaminen on hyvin suoraviivaista ja helposti havaittavissa, toisinaan taas todella ovelaa ja monimutkaista itsepetosta, ovelia vähittäisiä siirtoja retkahtamisen suuntaan. Joku voi esimerkiksi jättäytyä muiden kiireiden varjossa pois AA käynneiltä. Varoitusvalot ovat tässä vaiheessa ikäänkuin syttyneet. Alkoholistin, joka on hereillä ja kuulolla kroppansa, ajatustensa ja tunteidensa kanssa voi pystyä näihin valoihin reagoimaan ja pysäyttämään päihteilyyn petaamisen ja ehkäisemään retkahtamisen hyvissä ajoin ennen kuin käsi on jo Alkon oven kahvassa.

Silloin kun yllykkeitä on liikaa tai edessä on jokin yllättävä vaaratilanne, tarvitsee alkoholisti etukäteen mietittyjä keinoja mielitekotilanteiden varalle. Keinot tulee olla mietittynä hyvänä päivänä, selvällä hetkellä pahanpäivän varalle. Vaaranpaikkoja voidaan ennakoida, miettiä ja kuvitella etukäteen tilanteet, joissa mahdollinen retkadus olisi todennäköisintä. Keinoja olisi hyvä olla tilanteiden varalle repullinen erilaisia, niistä todennäköisesti joku toimii, ellei hälytysjärjestelmää ole tarkoituksenmukaisesti suljettu pois päältä (= lupa annettu, pöytä katettu).

Takaisin ruotuun? Rypemättä morkkiksessa ja itsesäälissä, mutta silti vähättelemättä vastustaja- alkoholismia? Harva pääsee riippuvuudeestan irti ensiyrittämällä ja epäonnistumisia ja tappioita voi tulla. Herkästi kuitenkin voi käydä myös niin, että tämä ajatuskin on jo luvan antamista, päihteilylle pöydän kattamista, jos sallii itselleen juomisen näillä verukkeilla. Raittiustyöskentelylle on olennaista tutkiskella valintoja, jotka johtivat retkahtamiseen. Avoimen hyväksyvästi tarkastella sitä ihmisen heikointa kohtaa, niitä ajatuksia, jotka johti näihin valintoihin. Ei syytellä tai yksityiskohtaisesti miettiä virheitä, joita ihminen on tehnyt.

Usein alkoholistilla on myös muita elämänhallintaan liittyviä pulmia, jotka alkuraittiudessa monesti korostuvat. Ylilyöntejä, ylisuorittamista ja touhuamista harrastuksissa, töissä, raha-asioissa. Riippuvuudelle alttiit persoonallisuuden piirteet ja aivot ovat herkempiä koukuttumaan myös muihin asioihin kuin päihteisiin. Ei ole tavatonta, että raitistunut alkoholisti tinkii omasta hyvinvoinnista, kuten esimerkiksi yöunesta, kun on johonkin harrastukseen tai toimintaan intohimoisesti uppoutunut. Nämä voivat kuitenkin aiheuttaa myös liian suurta painetta ja stressiä, jota on hankala pidemmän päälle kestää. Se voi vinouttaa arvomaailmaa ja koko elämää ja ihminen voi siinä kadottaa itsensä. Läheiset saattavat tuskailla, että eikö mitään asiaa voi tehdä kohtuudella? Pidempään kestäessään ylisuorittamisesta ja itsensä liiallisesta kuormittamisesta voi seurata piilomasennus ja alilyönnit. Alkuraittiuden hohdokkuuden hävittyä voi seurata kyllästyminen, ahdistus ja levottomuus, kun mitään ei tapahdu tai mikään ei tunnu miltään, arjesta on hankala saada iloja.


Mielenraittius? Alkoholismi on koko ihmisen elämään vaikuttava sairaus, joten hoidonkin on oltava hyvin kokonaisvaltaista. Raitistumisen askeleina voidaan ajatella päihteettömyyteen pääseminen, jota seuraa uuden, raittiin elämäntavan kokeminen. Vasta viimeisenä muuttuu ajattelutavat ja persoonallisuus.  Raitistumisprosessi etenee muilta osin nopeammin, mutta mieli on edelleen epävakaa voimakkaiden vaikutusten ja tunteiden alla. Tätä prosessiä ei pysty kiirehtimään, raitistumista ei pidä yrittää puristaa pienempään tilaan kuin se mahtuu. Kiireettömästi, hyvin työstetty raittius auttaa ajattelutavan muuttumisessa, kun mieleen saa tilaa, etäisyyttä ja rauhaa ilman hätäilyä. Tärkeitä työkaluja hankitaan, jotta päästään eteenpäin omaan mieleen ja tunteisiin tutustumisessa. Opetellaan uudelleen ohjelmointia, elämässä ja valinnoissa voidaan kyseenalaistaa ja valita.

Pohdintojeni kirjallisina lähteinä :
Päihdelinkki
https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/alkoholi

Alkoholiongelmaisen hoito- Käypä Hoito- suositus
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=FE5732FC9F8EAB108278C098D8EA7650?id=hoi50028

Häkkinen Ilmo. Raittiustyöskentely. Päihdetoipujan työkirjat 1. 2014. Prometheus Kustannus Oy: Espoo.