Muutama sana vanhemmuudesta ja tunnelukoista

Perheiden vuorovaikutussuhteiden tutkimisen ja kiintymyssuhteiden pohtimisen koen jotenkin valtavan mielenkiintoisena ja tärkeänä. Valinnaisena kurssina sairaanhoitajaopinnioissa käyty Vahvistuva Vanhemmuus oli mielestäni juuri niin asian ytimessä ja todella mielenkiintoista opiskeltavaa. Harjoittelu lastenpsykiatrialla avasi silmiä ja laittoi entistä enemän pohtimaan vanhemmuuden taitoja sekä niiden merkitystä lapsen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.

Jokaisella meistä on syntymästä lähtien omanlainen persoonallisuus ja temperamenteissa on eroja, mutta ajattelen, että varhaiset vuorovaikutussuhteet ja perhe vaikuttavat eniten siihen kuinka toimimme toisten ihmisten kanssa, kuinka näytämme tunteemme ja käsittelemme asioita. Lapsuuden ja varhaisten ihmissuhteiden ei tietenkään tarvitse olla täydellisiä, eihän täydellisiä ihmisä olekaan, mutta kuitenkin riittävän hyviä.

Oman ammatillisen kasvun tukena olen tehnyt tunnelukkotyöskentelyä ja lukenut  Avaa Tunnelukkosi- vapaudu elämään täydesti kirjaa. Nyt kun saimme tehtäväksi pohtia vanhemmuutta blogiteksteissämme, ajattelin samalla käsitellä tätä teosta, sillä kirjassa käsittellään hyvin paljon vanhemmuuden teemoja ja mielestäni todella hienosti ja tarkasti erilaisten tunnelukkojen syntyä lapsuudessa.  Tunnelukoista lukeminen on auttanut minua valtavasti oman itseni, tunteideni ja käyttäytymiseni tuntemisessa, mutta myös toisten ihmisten käyttäytymisen ymmärtämisessä. Uskon kuitenkin, että jokaisella on jonkinlaisia tunnelukkoja ja niitä syntyy myös muiden kuin lapsuuden kokemusten kautta. Läheiset ihmissuhteet elämässä ovat merkittäviä meille ihmisille aina ja kaltoin kohtelu näissä suhteissa on varmasti traumaattista myös muina ikäkausina ja jättää jälkensä meihin. Toki myöhemmin syntyneet lukot tai arvet voivat olla heikompia ja ehkä helpompia myös työstää.

Tunnelukot vaikuttavat ihmiseen ja tämän toimintaan paljon, aiheuttaen myös psyykkistä oireilua ja vaikeuksia ihmissuhteissa. Vanhempien tunnelukot vaikuttavat eittämättä myös heidän lastensa elämään.  Ensimmäiset merkittävät ihmissuhteet toimivat mallina myöhemmille suhteille elämässämme. Tunnelukkoihin vaikuttavat perintötekijöiden, ympäristön, perheen , kaverisuhteiden ja lapsuuden kokemusten ohella toki myös jo edelläkin mainittu tempperamentti. Tempperamentti säätelee kuinka lapseen suhtaudutaan ja kuinka hän reagoi asioihin. Tunnelukot kehittyvät lapsuudessa, mutta kertautuvat ja vahvistuvat myöhemmässä elämässä.  Ne ohjaavat meitä salaa: muovaavat tunteitamme, ajatuksiamme kuten myös käyttäytymistämme ja vuorovaikutustamme. Tunnelukot ovat toistuvia ja pysyviä, haitallisia teemoja elämässämme ja niitä on hankala, muttei kuitenkaan mahdoton muuttaa.

Avaa Tunnelukkosi- teoksessa kuvataan jokaisen tunnelukon kohdalla sen syntyä ja vanhempien ja vanhemmuuden vaikutusta sen syntyyn lapsuudessa. Kokoan alle tunnelukot ja mainitsen esimerkkejä kuinka ne Youngin ym. mukaan voivat selittyä tai olla yhteydessä lapsuuden kokemuksiin ja kuinka ne voivat näyttäytyä ihmisen elämässä:

Hylkäämisen tunnelukko– epävakaa vuorovaikutus vanhempien kanssa : toisinaan välinpitämätön, toisinaan rakastava, joskus kaltoin kohtelija. Myös ylisuojeleva ympäristö. Vanhemman menettäminen varhain tai pitkäkestoinen ero äidistä varhaisessa vaiheessa

–> menettämisen pelko ja epävarmuus läheisimmissä ihmissuhteissa, ylireagointi lyhyissääkin erotilanteissa

Kaltoin kohtelun tunnelukko – Kaikenlainen laiminlyönti, henkinen ja fyysinen väkivalta ja hyväksikäyttö. vanhempi pahoinpiteli/käytti hyväksi, nöyryytti, kiusasi, mitätöi, nimitteli, nöyryytti, nautti kärsimyksestä jne.

–>  vaikeus luottaa ihmisiin, oletus että hyväksikäytetään/satutetaan

Tunnevajeen tunnelukko – Keskimääräistä vähemmän emotionaalista hoivaa lapsuudessa: äiti/lähin aikuinen kylmä, empatiakyvytön, rakkaudeton, ei riittävästi syliä. Kokemus, ettei lapsi ole rakastettu ja arvostettu.

–> Kukaan ei tyydytä rakkauden tarvetta ja yksinäisyyttä, Kukaan ei ymmärrä, kuuntele. Välttelee seurustelusuhteita/pakenee läheisyyden lisääntyessä, ei uskalla luottaa, että joku on olemassa häntä varten ja tukee  tarvittaessa.

Ulkopuolisuuden tunnelukko– Perhe erilainen kuin muut, perheessä mielenterveysongelmia? Jatkuvia muuttoja? Etninen tausta tai uskonto? Erilaiset kiintymyksen kohteet? erilaisuuden/ huonommuuden kokemus lapsuudessa verrattuna muihin lapsiin. Kiusaamista, hyljeksintää. Erilaisuuden tunne myös oman perheen sisällä. Vanhemmat tukahduttavat yksilöllisen kehityksen , arvostelevat lapsen ulkonäköä ja kiinnostuksen kohteita, puhetapaa tms.

–> Kokee itsensä erilaiseksi, ulkopuoliseksi ja huonommaksi kuin muut, vertaa itseään toisiin, kiinnittää todella paljon huomiota epäkohtiinsa, välttelee tilanteita, joissa kokee näyttävänsä kummalliselta, esimerkiksi  esiintyminen tai vieraiden ihmisten kanssa keskustelu.

Riippuvuuden tunnelukko-  Ylihuolehtivat vanhemmat eivät tue itsenäistymistä, päättävät lapsen puolesta, pitävät lapsen puolia korostetusti, eikä lapsi opi ottamaan vastuuta tai epäonnistumisen kautta hallitsemaan elämää. laiminlyövien lasten vanhemmat ajavat lapsensa liian vaativiin tehtäviin

–> paniikkikohtaukset, torikammo, päätöstenteko vaikeus, välttelee vastuuta ja uusia haasteita, jatkuvasti kyselee neuvoja läheisiltä, kokee ettei selviä yksin  ja elää toisten ihmisten kautta.

Suojattomuuden tunnelukko  – Vanhemman suojattomuuden tunnelukko, opittu käyttäytyminen, ylisuojelevuus eritoten sairauksien ja vaarojen varalta. Riittämätön suojelu vanhemmilta, ei-turvallinen ympäristö. Pelottavat kokemukset maailmasta lapsena: auto-onnettomuus, vanhemman kuolema tai loukkaantuminen voivat laukaista lapsena suojattomuuden tunteen: maailma on vaarallinen.

–>pelko hallitsee elämää, tunne että jotain pahaa tapahtuu hetkenä minä hyvänsä. Riskien ja katastrofien liioittelu . Huoli terveydestä, taloudesta ja kontrollin menettämisestä sekä vaaroista. Välttelee vaaroja ja riskejä kohtuuttomasti, elämä rajoittuu. Ahdistuneisuus, paniikkihäiriöt, kehon tuntemuksien ylitulkinta, pakkoneuroottiset oireet, taikauskoisuus, päihteiden tai lääkkeiden runsasta käyttöä usein ahdistuksen lieventämiseen. 

Vajavuuden tunnelukko– Rakkaudeton lapsuus, ankarat vanhemmat. Perheessä kohdeltu kriittisesti, halveksivasti, rankaisevasti tai vanhempi hyljeksinyt.  kokemus, että on pettymys omille vanhemmille ”et kelpaa mihinkään, olet paha ja tyhjänpäiväinen”, sisaria arvostettu enemmän. Syyllisyys, että toinen vanhempi jättänyt perheen. Vanhemman vajaavuden tunnelukko -> nollaamalla lastaan itse voimakkaampi

–> Arvottomuuden tunne: ”vanhemmat olivat oikeassa kritiikistään”. Häpeän tunne, välttelee ongelmiaan ja niistä puhumista. Jatkuva alakulo ja surumielisyys, jolle ei tunnu löytyvän selkeää syytä. Itse ei ehkä ymmärrä, että pahan olon taustalla on kielteinen omakuva. Masennusta, jossa mukava arvottomuuttta ja vihaa itseä kohtaan. Yrittää kompensoida tilannetta pyrkimällä täydellisyyteen ,hakee rahaa ja valtaa tai tunnustusta. Piilottaa todelliset tunteet viimeiseen saakka. Toinen välttelee ihmissuhteita peittääkseen vajavuutensa, toinen hakeutuu suhteeseen samanlaisen ihmisen kanssa tai tuntee vetoa ihmisiin, jotka arvostelevat, lyttäävät ja kohtelevat huonosti.

 

Epäonnistumisen tunnelukko- Vanhemmat eivät arvostaneet menestymistä tai vähättelivät sitä. Vertasivat sisarukseen, joka menestyi. Huonommuuden tunne koulussa verrattuna toisiin. Vanhemmat eivät asettaneet rajoja, lapsi ei oppinut vastuuta tai itsekuria.

–>Epäonnistumisen tunne. Epäonnistumisten välttely. Kokemus, että on tuomittu epäonnistumaan. Välttelee kykyjensä kehittämistä tai uusia haasteita epäonnistumisen pelossa. Alisuoriutujia tai eivät nauti menestyksestään. Epäonnistumisen tunteen kompensoiminen esimerkiksi ulkonäöllä tai menestymällä urheilussa tms. Seurustelee menestyneiden ihmisten kanssa ja elää heidän kauttaan. 

Alistumisen tunnelukko- Isä ja äiti merkittävimmät alistajat, joskus myös ikätoverit ja sisarukset. Vanhemmat määräsivät elämästä, rankaisivat, uhkalivat tai vihastuivat erimielisyyksistä reagoiden negatiivisen tunnepitoisesti tai mykkäkoululla.. Läsnäolon puute ja lapselle liian aikainen vastuu. Oikeuksien, mielipiteiden ja tarpeiden ignooraus, marttyyriys. Lapsi joutuu varomaan sanojaan ja tekemisiään peläten vanhempien reaktiota.

–> On vain yksi ihminen jota ei tarvitse miellyttää : itse,  halu olla mieliksi kaikille, uhrautuvuus. Kantaa vastuun toisten tarpeista. Tietoisuus omasta itsestä hämärtyy, itsekunnioitus vaurioitunut, vaikea asettaa rajoja tai pitää puoliaan, ei koe olevansa oikeutettu mihinkään. Mukautuminen, konfliktien välttäminen. kätketty viha, joka kasaantuu ja saattaa purkautua odottamattomasti pieneltä tuntuvassa tilanteessa, tai käsitellään muuten, esimerkiksi kiukkuilee jostain muusta asiasta tai juoruilee. Jotkut korjaavat alistumistaan esimerkiksi itsekontrollilla, esim syömisen kontrolloimisella ja sairastuvat syömishäiriöön.

Vaativuuden tunnelukko – Liian tiukat vanhemmat ja vanhempien ehdollinen rakkaus: rakkauden osoitukset lapsen saavuttaessa korkeita vaatimuksia. Vanhemmat saavat lapsen tuntemaan häpeää tai arvostelivat tämän epäonnistuessa täyttää tiukat vaatimukset.Vanhempi mallina tiukoille vaatimukselle, vanhempien vaativuuden tunnelukko. Vaativuudella kompensoidaan epäonnistumisen, vajavuuden, ulkopuolisuuden tai epäonnistumisen kokemuksia. 

–> Elämä on jatkuvaa painetta ja työtä vailla iloja. Ei ole aikaa oleiluun tai rentoutumiseen. Vaikeus pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Perfektionismi, omistautuminen asioille ja takertuminen yksityiskohtiin. Ihmissuhteet voivat kärsiä,kun ei ole aikaa. Laiminlyö myös fyysiset, sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet suorittamisen vuoksi. Vaatimukset myös toisille kovat. Turhautuminen, jatkuva stressaantuminen ja liiallisten töiden ja haasteiden haaliminen ylisuurten odotusten vuoksi nakertavat mahdollisuuden tyytyväisyyteen ja iloon, rakkauteen ja ylpeyteen.

Oikeutuksen tunnnelukko- Rajojen puute,lapsi kontrolloi aikuista. Ei opi sietämään vastuuta, epäonnistumisia tai tehtäviä ei tarvitse saattaa loppuun. Lasta ei ohjata negatiivisten tunteiden ilmaisussa. Usein vanhemmilla itsellään hankalaa ilmaista tunteita. Riippuvaiseksi hemmoteltu lapsi. Toisten tunnelukkojen peittäminen oikeutuksella, useimmiten vajavuuden, tunnevajeen tai ulkopuolisuuden lukkoa.

Hemmotteluun perustuva –>Itsensä kokeminen erityisenä, ei siedä vastustusta vaan asiat tulee tehdä haluamallaan tavalla. Ei välitä toisten tunteista tai pittaa sosiaalisista normeista. On tahditon ja kohtelee toisia huonosti.

Riippuvuuteen perustuva– > Oikeus ripustautua toisiin ja vaatia huolenpitoa ja vahvuutta toisilta. Jos näin ei tapahdu, kokemus että on uhri. Pidättelee vihaansa ja mököttää, valittaa ja purkaa kiukkua lapsen omaisesti. Taloudelliset asiat tai arkiaskareet kuuluvat toisille.

Impulsiivisuuteen perustuva–> vaikeus hillitä omia reaktioita ja tunteita tai sisäisiä yllykkeitä. Itsekeskeisyys tunteiden ilmaisussa. Tylsistyminen ja turhautuminen pitkäjänteisyyttä vaativissa tehtävissä. Kurittomuus ja mielihalujen mukaan toimiminen ilman seuraamuksien miettimistä. Itsekontrollin puute voi johtaa äärimmillään rikoksiin.

Jeffrey E. Young & Janet S. Klosko.2009. Avaa tunnelukkosi- vapaudu elämään täydesti

Kun vanhempi sairastaa psyykkisesti

Tutkimustenkin mukaan vanhemman psyykkisellä sairaudella on valtava merkitys myös lapsen psyykkeelle ja riski sairastua psyykkisesti kasvaa hurjiin lukuihin. Diagnoosilla itsessään ei näytä olevan juurikaan merkitystä lasten oireiluun, vaan enemmänkin sairauden aiheuttamilla pulmilla vanhemman vuorovaikutukseen ja toimintakykyyn, joista myös yllä mainitut tunnelukot syntyvät.

Väestön psykiatrisen sairastavuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen taustalla tärkeimpänä polkuna voidaan nähdä juuri vanhempien mielenterveys –tai päihdeongelman siirtyminen sukupolvelta toiselle. Tämän kierteen katkaisu ja ehkäisy olisi hyvin tärkeää, sillä se poistaisi valtavaa taakkaa perheiltä sekä yksilöiltä tietysti ja toisi oletettavasti myös säästöjä yhteiskunnalle. Palveluja täytyy kehittää ja ilmiötä myös tutkia lisää.

Usein vanhempaa hoitava taho voi olla ainoa, joka tietää todellisen kuvan vanhemman sairaudesta ja toimintakyvystä, joten aikuista hoitavien henkilöiden tulisi olla niitä, jotka ottavat myös lapset puheeksi ja huolehtivat heidän hyvinvoinnista ja palveluihin ohjauksesta tarvittaessa.

(Solantaus T & Paavonen J. 2009. Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja lasten psykiariset ongelmat)

Kuinka siis hoitajana ottaa lapset huomioon vanhemman sairastuttua psyykkisesti? Olennaista on toki ymmärtää lasten kehitystä ja kykyä ymmärtää asioita eri kehitysvaiheissa. Täytyy myös tutustua lapseen ja tarkastella tämän yksilöllistä kehitystä ja valloilla olevaa tilannetta ja toimia sen mukaisesti.  Vanhempien kanssa on hyvä keskustella ennen lasten tapaamista ja kartoittaa, miten lapsille on kerrottu esimerkiksi vanhemman sairaalassa olosta, vai onko lapsi kenties löytänyt itsemurhaa yrittäneen vanhempansa. Millaisia ovat vanhempien toiveet ja näkemykset, kuinka lapselle kerrotaan ja mitä kerrotaan sekä myös motivoida vanhempia avoimuuteen lasten kanssa. 

Joskus voi olla että lapset ovat kokeneet pelottaviakin asioita vanhemman sairastuttua ja ovat ymmällään, peloissaan tai kokevat syyllisyyttä asioista. Useat lapset hoitavat vanhempaansa ja ottavat vastuuta, joka ylittää heidän rajansa, jolloin se voi olla haitallista kehitykselle.

Lapsen mielessä tilanteista muodostuu tarina. On hyväksi, jos lapsi muodostaa sisäisen tarinan, jossa hän on voinut auttaa vanhempaa ja tilanteet ovat kääntyneet parhain päin, vaikka pelottavia tunteita alussa olikin. Lapset saattavat kuitenkin tuntea syyllisyyttä, ja tehdä johtopäätöksiä, että vanhempi olisi sairastunut esimerkiksi koska lapsi ei ollut tarpeeksi kiltti ja muodostaa tarinan sen mukaan. On hyvä muistaa myös se, että lapsen kokemukset sairaalasta voivat olla pelottavia ja niihin voi liittyä esimerkiksi isovanhemman kuolemaa tai muita pelottavampia asioita. Lapsi voi pelätä, että vanhempi kuolee sairaalaan, vaikkei kuolema olisi ollut sairaalantulovaiheessa milläänlailla esillä.

Lapsen kanssa on hyvä keskustella myös ilman vanhemman läsnäoloa. Puhutaan lapselle vanhemman sairaudesta ja oireiluista lapselle sopivalla kielellä: käyttäen konkreettisia esimerkkejä, lyhyitä, selkeitä lauseita. Joskus voi apuna käyttää leikkisyyttä ja huumoriakin. Toiminnallinen työskentely voi olla lapselle hyväksi: maalaaminen, piirtäminen ja leikkiminen.  Annetaan lapselle sopivalla tasolla hänelle tietoa ja sanoja kokemistaan asioista ja vanhemman sairaudesta. On tärkeää myös, ettei lasta yritetä pakottaa tai liikaa painosteta lasta puhumaan vaan käytetään vaihtoehtoisia menetelmiä, jotta lapsen on turvallinen ja hyvä olla. Joskus lapsi ei halua tai pysty kovinkaan tarkasti asioista kertomaan, voidaan apuna käyttää tunnekuvia tai monivalinta kysymyksiä. Tärkeää on, että lapsin ääni tulee rehellisesti kuuluviin, että lapsella on tunne, että hänen mielipiteellään on merkitystä.

(Anne Halttunen. Vanhempi psykiatrisessa hoidossa-työkirja väylänä lapsen kokemuksien käsittelyyn)