Opiaatit ja korvaushoito

Opiaatit

Papaver somniferum eli oopiumunikko, on kasvi, jonka kuivatusta maitiaisnesteestä saadaan oopiumia. Raakaoopiumista valmistetaan morfiinia sekä kodeiinia ja niistä edelleen heroiinia. Näitä kutsutaan luonnon opiaateiksi. Synteettisesti valmistettuja opiaatteja ovat esimerkiksi metadoni ja petidiini. Yhteisnimikkeenä luonnon ja synteettisille opiaateille on opioidi.

Opiaatteja, kuten morfiinia  käytetään lääketieteessä vaikeiden kipujen esimerkiksi terminaalivaiheen syöpakipujen hoidossa. Kodeiinia on lääkeaineissa, joilla hoidetaan mm. Yskää ja lievempiä kipuja.

Käyttötapa

Kivun lievitykseen käytettäviä lääkkeitä myydään kapseleina, tabletteina, liuoksina, laastareina ja peräpuikkoinakin. Oopiumia myydään tummanruskeina paloina tai jauheena, joita useimmiten poltetaan tai syödään. Heroiini jauhetta käytetään suun kautta, suonensisäisesti tai polttamalla. Jauheiden väri ja vahvuus vaihtelevat suuresti. Heroiinin polttaminen tapahtuu useimmiten siten, että heroiinia ripotellaan foliopaperin päälle ja kuumennetaan alapuolelta esimerkiksi sytkärillä.  Kuumetessaan heroiini kaasuuntuu paksuksi kellertäväksi savuksi, jota vedetään hengitysteihin.

Yliannostuksen vaara on suuri katukaupasta ostettaessa, sillä vahvuutta on vaikeaa arvioida.

Suonensisäisesti otetun aineen vaikutus alkaa minuuteissa, suun kautta otettuna noin puolessa tunnissa.

Vaikutukset

Opiaatit kiinnittyvät elimistön omiin opiaattireseptoreihin ja kiihdyttävät ja aktivoivat niiden vaikutusta , eli ovat opiaattiagonisteja. Opioidien vaikutukset vaihtelevat hieman käyttötavan ja aineen mukaan. Opiaatit vaikuttavat euforisoivasti ja keskushermostoa lamaannuttavasti.

Käyttäjä kokee heti aineen ottamisen jälkeen ahdistuneisuuden ja jännityksen laukeamista, liikkeiden hidastumista ja voimakasta hyvänolon tunnetta- nälkä ja  kipu katoavat, kuten usein myös seksuaalinen halukkuus. Puhe voi  myös sammaltaa ja refleksit hidastua. Usein aineen käyttöön liittyy alkuun pahoinvointia ja levottomuutta. Myös sydämen lyöntitiheys voi kasvaa ja verenpaine laskea. Pupillit muuttuvat pieniksi.

 

Annosten kasvaessa olo tuntuu lämpimältä, suu saattaa kuivua ja raajat tuntua raskailta. Olo vaihtelee virkeästä uneliaaseen. Käyttäjä on usein sisäänpäin kääntynyt, apaattinen. Myöhemmin ilmenee motorista kiihtyneisyyttä, muistin ja tarkkaavuuden häiriöitä sekä arviointikyvyn heikkouuta.

Haittavaikutukset

Haittavaikutuksia ovat ummetus, pahoinvointi, oksentelu, lihasnykäykset, virtsaumpi, hikoulu, suun kuivuminen, ihon kutina, sekavuus ja hallusinaatiot, ahdistus sekä mielialan muutokset. Pitkäaikaisen  käytön  riskit liittyvät hyvin paljon huumeen käyttötapaan, epäpuhtaisiin aineisiin ja välineisiin. Säännöllisessä ja pitkäaikaisessa käytönssä on riski sairaustua keuhkosairauksiin kuten keuhkokuumeeseen sekä tuberkuloosiin. Myös tulehdukset ihossa, verisuonissa ja sydämessä sekä maksa ja munuaisvauriot ovat mahdollisia. Opiaattien kipua lievittävän vaikutuksen ja elämäntyylinkin vuoksi monilla jää myös hoitamatta somaattiset vaivat ja tulehdukset kuten esimerkiksi hammaskivut, joilla voi olla kohtalokkaitakin seurauksia. Suonensisäisesti käytettynä on riski myös verisuonivauriohin ja tukkeumiin sekä likaisista välineistä tarttuviin infektiohin (HIV, hepatiitti ym.).

Suurempia annoksia käytettäessä hengitys hidastuu, iho tuntuu kylmältä, nihkeältä ja näyttää sinertävältä. Hengityslaman ja pysähdyksen riski on suuri isoilla annoksilla ja se voi johtaa kuolemaan.

Vieroitusoireet

Säännöllinen opiaattien käyttö johtaa sietokyvyn kasvamiseen ja voimakkaaseen fyysiseen ja psyykkiseen riippuvuuteen. Vieroitusoireet ovat voimakkaita ja ilmestyvät jopa muutaman tunnin päästä viimeisestä annoksesta, jos käyttö on ollut säännöllistä. Muutaman päivän kuluessa oireet ovat voimakkaimmillaan. Vierotusoireet voivat kestää useitakin viikkoja. Pitkään ja säännöllisesti käytettynä päihdyttävä vaikutus häviää, eikä huume enää ”kolahda”. Monet tarvitsevat aineen pitääkseen vieroitusoireet kurissa ja pystyäkseen toimimaan arjessa.

 

Oireita ovat vapina, pahoinvointi, oksentelu, kuume, vapina, kouristukset, hikoilu ja vilunväristykset (iho ”kananlihalla”) sekä nuha ja voimakas aivastelu. Kipuja esiintyy usein lihaksissä ja myös sisäelimissä. Suolisto voi kouristella ja ruokahaluttomuus on yleistä, josta voi aiheutua painonlaskua. Sydämen syke ja hengitys voivat olla tiheitä  ja verenpaine voi nousta. Käytös on usein rauhatonta ja huumehakuista.

Korvaushoito

Korvaushoidossa käytettäviä lääkkeitä ovat synteettiset opiaatit Subutex, Suboxone ja metadoni.

Suboxone on bubrenorfiinin ja naloksonin yhdistelmävalmiste, jota käytetään  opiaattiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitolääkkeenä. Naloksonilla pyritään estämään lääkkeen väärinkäyttö pistämällä, sillä naloksoni on opiaattien vasta-aine, eli opiaattiantagonisti, reseptorin salpaaja, joka estää opiaattien vaikutuksen. Suboxone on resoribletti, joka imeytyy suun limakalvoilta.

Bubrenorfiini on yleisimmin käytetty opioidi huumeidenkäyttäjien piirissä. Buprenorfiini on opiaattiagonisti-antagonisti, joka tarkoittaa sitä, että naloksonin tavoin subutex tarttuu opiaattireseptoreihin ja poistaa heroiinin vaikutuksen. Toisin kuin naloksoni, subutex kuitenkin myös osittain stimuloi reseptoreita antaen hieman hyvän olon tunnetta. Bubrenorfiinia käytetään huumekäytössä useimmiten suonensisäisesti, mikä ei ole lääkkeen tarkoituksellinen käyttötapa. Lääke sisältää sidosaineita, jotka voivat vaurioittaa suonia ja aiheuttaa niihin tulehduksia. Alkoholin ja bentsodiatsepiinien kanssa käyttö yhdessä on erityisen vaarallista.

Metadoni vaikuttaa myös opidoidi-reseptororien kautta, mutta sillä on myös serotoniinin ja noradrenaliinin takaisin soluun ottoa estävä vaikutus, joka myös osaltaan helpottaa kipua. Metadonia käytetään siis myös pääasiassa vaikeiden kipujen hoidossa (Dolmed 5 mg tabl), mutta liuoksena valmistetta käytetään opioidikorvaushoidossa ( esim. Methadone Martindale Pharma 2mg/ml). Metadoni on eniten käytetty lääke korvaushoidossa, 40 % korvaushoidossa olevista käyttävät metadonia, eli noin 700 henkilöä.

Kivun hoidossa aineen vaikutus kestää noin neljä tuntia. Korvaushoidossa Metadonia annetaan kuitenkin vain kerran päivässä, sillä säännöllisessä käytössä aine kertyy kudoksiin ja vaikutusaika pitenee. Säännöllisessä käytössä suun kautta metadonin mielihyvää tuottava vaikutus lakkaa, mutta suonensisäisesti käytettynä se jonkin verran säilyy. Suonensisäisesti käytettynä se aiheuttaa erityisesti voimakasta riippuvuutta. Päihdyttävän vaikutuksensa vuoksi sitä voidaan väärinkäyttää suonensisäisesti, mikä on erityisen vaarallista, sillä yliannostuksen riski on suuri, koska suonensisäisesti käytettynä annoksen tulisi olla todella paljon pienempi. Metadoniakaan ei ole tarkoitettu injisoitavan, joten senkin apuaineet voivat aiheuttaa haittoja, vaurioita sekä tulehduksia ja esimerkiksi silmävaurioita. Metadonin haitat ja vieroitusoireet ovat samanlaisia kuten muillakin opiaateilla. Opioideihin tottumattomalle metadonin vaikutus on morfiinin kaltianen. Serotoniinioireyhtymän riski piilee myös metadonin serotoniinivaikutusten vuoksi.

Korvaushoidossa käytettävät annokset ovat tappavia satunnaisesti opioideja käyttävälle tai jos käytössä on ollut taukoa, sillä toleranssi laskee myös melko nopeasti. Korvaushoidon ylläpitoannos voi olla jopa 60-120 mg, ku tappavan annoksen on raportoitu olevan tottumattomille 50-100 mg ja suonensisäisesti vielä pienempi. Mikäli hoitoannoksia jää välistä muutamankin päivän ajan, on syytä laskea annosta tauon jälkeen 25-50%.  korvaushoitoa lopetellessa annosta lasketaan esimerkiksi 2,5-5 mg viikossa.

LÄHTEITÄ:

http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/huumausaineet/opiaatit

http://toimipaikka.a-klinikka.fi/vinkki/sites/toimipaikka.a-klinikka.fi.vinkki/files/Subutex,%20buprenorfiini%20opas.pdf

http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/huumeet-laakkeet-ja-muut-paihdeaineet/opiaatit-morfiini-ja-heroiini

http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/huumeet-laakkeet-ja-muut-paihdeaineet/buprenorfiini-paihdekaytossa

http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/huumeet-laakkeet-ja-muut-paihdeaineet/metadoni

Partanen, Holmberg, Inkinen, Kurki, Salo-Chydenius. Päihdehoitotyö. 2015. WSOY