Mielen maailmaa oppimassa

Arvioitavana oleminen on jännittävää. Toisaalta se on älyttömän kivaa, saada palautetta omasta toiminnastaan, jotta voi kehittyä ja oppia lisää itsestään ja siitä kuinka muut minut näkevät ja miltä toimintani näyttää ulkopuolisen ja kokeneemman hoitajan silmin. Toisaalta taas mietityttää, että mikä siinä sitten kuitenkin aina vähän jännittää? Jostain syvältä kenties kuitenkin kumpuaa se pärjääjä, jonka pitäisi pärjätä ja suoriutua hyvin kaikista tilanteista, vailla moitteen sanaa. Tiedostamalla pärjääjän olemassaolon on sen vaikutusta omaan elämään pystynyt vähentämään ja arvioitavana olo on harjoittelu harjoittelulta tuntunut aina helpommalta. Luottamuksellisuus ja avoimuus ohjaavien työntekijöiden (ja toki opettajankin) kanssa on ensisijaisen tärkeää oppimisen kannalta harjoittelussa. On tärkeää, että opiskelija opiskelee itseään varten, eikä miellyttääkseen tai näyttääkseen ohjaajalle tai myöskään opettajalle jotain. On tärkeää, että opiskelija kantaa itse vastuun omasta oppimises...

Olen koko sosiaali- ja terveysalan opiskelujeni ajan ollut kovin kiinnostunut farmakologiasta. Lähihoitajakoulun lääkehoidon opettajakin kirjoitti kokeeseeni kommenttia kannustaen minua lähtemään lukemaan farmaseutiksi. Kyllä se ajatus mielessä sen verran pyörähtikin, että katselin netistä pääsyvaatimuksia alalle. Huonot kemian ja matematiikan taidot kuitenkin tukahduttivat moiset haaveet nopeasti. Hoitoalalla kuitenkin lääkehoitoon voi ja kannattaakin perehtyä huolellisesti ja hyödyntää sitä työssään käytännössä.  Oppiakseni asioita syvällisemmin haluan ymmärtää kokonaisuuden hoitotyössä. Ei riitä, että tiedän mitä tehdään vaan haluan tietää miksi tehdään. Olen aina halunnut selvittää mitä lääkkeet konkreettisesti tekevät elimistössä, eli mihin niiden antama apu perustuu. Ajattelinkin kirjata ylös kertauksenkin vuoksi muutaman sanan psyykelääkkeistä. Kovin paljon täysin uutta tietoa ei lääkehoidosta eteen ole harjoittelussa tullut, mutta mieleen palauttelua sitäkin ene...

Syventävän vaiheen harjoittelut on polkaistu käyntiin ja opiskelua työelämässä onkin takana jo muutama viikko , Tämän harjoittelun myötä sain ensimmäisen kosketukseni psykiatriseen sairaalamaailmaan. Olen tehnyt psykiatrian kentällä harjoitteluja erilaisissa polikliinisissä ympäristöissä, mutta en sairaalassa ennen tätä. Ennen harjoittelua minulla oli toki ajatuksia ja oletuksia perusopintojen tutustumiskäynninkin perusteella millainen paikka psykiatrinen vastaanotto-osasto onkaan. Osa ajatuksistani osui oikeaan, toiset asiat ovat hieman yllättäneet minut.    Alkuun minut yllätti positiivisesti erityisesti se, että osastolla työskenteli monta lääkäriä ja hoitajien vahvuus oli vielä odotettuakin parempi (Toki näin on oltavakin osaston luonteen vuoksi). Toinen asia, joka yllätti, oli se, että osastolla liikkuu paljon samoja potilaita. Useimmat potilaista olivat entuudestaan tuttuja työyhteisölle ja monilla oli useitakin hoitojaksoja eri osastoilla, toiset olivat...