Mielen maailmaa oppimassa

Viimeisen harjoittelun arviointi oli jo kaaaaauuuaaaan sitten. Tarkoituksella jätin arvioinnin pohdinnan nyt näin loppusyksyyn, jotta voin vetää yhteen ja tehdä itsearviointia koko syksystä. Viimeinen arviointikeskustelu oli hyvä, avoin ja mukava kehityskeskustelu, eikä se ollenkaan jännittänytkään kuten edellisellä kerralla. Luottamus ja hyvä suhde harkan ohjaajaan kanssa edesauttoi tietysti keskustelun hyvää tunnelmaa, mutta varmasti myös se oma itseluottamus ja sen karttuminen tämän syksyn aikana on tehnyt tehtävänsä. Harjoittelusta sain paljon hyvää palautetta muiltakin työntekijöitä kuin omalta ohjaajaltani. Ohjaajaltani sain kiitosta erityisesti asenteestani, (päihde)asiakkaiden kohtaamisesta ja luonnollisesta läsnäolosta, luottamuksen herättämisestä heissä sekä luontaisesta herkkyydestäni aistia asiakkaan tilannetta. Yhteistyö/hoitosuhteen merkityksestä olemme keskustelleet ohjaajani kanssa paljon harjoittelun aikana ja blogiani ohjaajani luki tyytyväisenä.  Itse...

Lääketieteen osuuden tuntini siis kasaantuivat alueellisen päihdepäivän (7h) lisäksi lukemalla lääketieteellistä kirjallisuutta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, AHDH:sta sekä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Harjoittelussa olen havainnut monilla päihteitä käyttävillä asiakkailla näitä pulmia ja pohtinut kumpi oli ensin ”muna vai kana”? Halusin saada näistä sairauksista lisää tietoa ja ymmärtää myös niiden vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen ja elämänhallintataitoihin sekä mahdollista altistavuutta riippuvuuksille.   Alueellinen päihdepäivä oli suurimmilta osin hyvin mielenkiintoista kuunneltavaa ja muistiinpanoja tuli kirjoitettua useampi sivu. Yksi mielenkiintoisimmista teemoista, jota myös itse odotin eniten, oli ikääntyneet ja päihteet. Ikäihmisten alkoholin käyttö on varmasti asia, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi niin isoksi asiaksi tai ongelmaksi, kuin mitä se oikeasti tänä päivänä onkaan. Ikäihmiset eivät välttämättä itsekään ymmärrä tai tiedä alkoholi...

Kuinka kohdata valtavan kriisin juuri kohdannut ihminen tai perhe? Mitä sanoa lapsensa menettäneelle vanhemmalle tai vanhempansa menettäneelle pienelle lapselle? Kuinka voisin työntekijänä auttaa ihmistä käymään kriisin vaiheita ja sen herättämiä tunteita? Jos itse menettäisin odottamattomasti läheiseni tai olisin kokenut jotain muuta todella surullista tai traumaattista, mitä kukaan voisi tehdä tai sanoa helpottaakseni oloani? Minulle on jotenkin kovin luontaista asettua toisen ihmisen asemaan ja herkästi pohdin ja aistin toisten ihmisten läpikäymiä tunteita. Se on ehkä yksi syy miksi koen valtavat kriisit todella haastavana. Omat läheiseni ovat minulle niin valtavan tärkeitä ja ajattelen, että heidän menettämisensä olisi kamalinta mitä tiedän. Tunteet, joita sellaisessa tilanteessa herää, olisi jotenkin niin suuria, etten oikein tiedä kuinka niihin itsekään suhtautuisin? Kuinka niistä voisi selviytyä? Suuri kriisi tai läheisen menetys on minulle oikeastaan tilanteena m...