Blogin henkiin herätys
Syksyllä 2016 sairaanhoitajaopintojen loppumetreillä, mielenterveys,- päihde,- ja kriisityön syventävissä opinnoissa kirjoitimme oppimistehtävänä blogia. Koin kirjoittamisen todella antoisana ja mielenkiintoisena tapana oppia ja pohtia näkemääni ja kokemaani sekä etenkin tarkastella omia ajatuksiani ja tunteitani purkaen niitä tietokoneen näppäimistölle tekstin muotoon.
Jo tuolloin mietin, että tätä olisi mukava jatkaa myös jatkossa huolimatta siitä, että opinnot ovat jo ohi ja sairaanhoitajan todistus takataskussa. Nyt puoli vuotta valmistumisen jälkeen tuntuu, että on riittävästi hengähdetty ja intoa kirjoittamiseen ja kirjoittamisessakin kehittymiseen taas riittää.
Syynä blogin uudelleen henkiin herättelylle on se ajatus, että itsensä kehittäminen ei todellakaan lopu koulun loppumiseen vaan ammatti-identiteetin ja -taidon kehittämiseen vaaditaan jatkuvaa tutkitun ja näyttöön perustuvan tiedon hakemista, lukemista ja oppimista. Myös omaa henkistä kasvua, tunteiden tarkastelua ja itsetuntemuksen lisäämistä on hyvä jatkaa, sillä se auttaa sietämään stressiä, jaksamaan sitä kautta töissään paremmin ja sietämään myös epävarmuuden tunteita, joita väkisinkin työssä kohtaa. Itsetuntemus tuo myös itseluottamusta ja rohkeutta toimia ammatillisesti omana itsenään, omien rajojen ja osaamisen antamissa raameissa.
Tarkoituksena on julkaista opintojen aikana kirjoitettuja tekstejä (jotta ne myös jäävät talteen internetin ihmeelliseen maailmaan, vaikka oma tietokone sanoisikin sopimuksen irti) sekä julkaista mahdollisesti uusia tekstejä itseäni kiinnostavista aiheista liittyen mielenterveys,- päihde,- ja kriisityöhön, sekä ehkäpä yleisesti sairaanhoitajuuteen, elämään, tunteisiin ja ihmisyyteen liittyviin ilmiöihin. Tekstit ovat tarkoitettu lähinnä oman oppimisen ja kasvun tueksi, mutta jos joku sivustolle sattuu eksymään ja intoutuu tekstejä lukemaankin, niin kommenttia saa ehdottamasti jättää!
Jo tuolloin mietin, että tätä olisi mukava jatkaa myös jatkossa huolimatta siitä, että opinnot ovat jo ohi ja sairaanhoitajan todistus takataskussa. Nyt puoli vuotta valmistumisen jälkeen tuntuu, että on riittävästi hengähdetty ja intoa kirjoittamiseen ja kirjoittamisessakin kehittymiseen taas riittää.
Syynä blogin uudelleen henkiin herättelylle on se ajatus, että itsensä kehittäminen ei todellakaan lopu koulun loppumiseen vaan ammatti-identiteetin ja -taidon kehittämiseen vaaditaan jatkuvaa tutkitun ja näyttöön perustuvan tiedon hakemista, lukemista ja oppimista. Myös omaa henkistä kasvua, tunteiden tarkastelua ja itsetuntemuksen lisäämistä on hyvä jatkaa, sillä se auttaa sietämään stressiä, jaksamaan sitä kautta töissään paremmin ja sietämään myös epävarmuuden tunteita, joita väkisinkin työssä kohtaa. Itsetuntemus tuo myös itseluottamusta ja rohkeutta toimia ammatillisesti omana itsenään, omien rajojen ja osaamisen antamissa raameissa.
Tarkoituksena on julkaista opintojen aikana kirjoitettuja tekstejä (jotta ne myös jäävät talteen internetin ihmeelliseen maailmaan, vaikka oma tietokone sanoisikin sopimuksen irti) sekä julkaista mahdollisesti uusia tekstejä itseäni kiinnostavista aiheista liittyen mielenterveys,- päihde,- ja kriisityöhön, sekä ehkäpä yleisesti sairaanhoitajuuteen, elämään, tunteisiin ja ihmisyyteen liittyviin ilmiöihin. Tekstit ovat tarkoitettu lähinnä oman oppimisen ja kasvun tueksi, mutta jos joku sivustolle sattuu eksymään ja intoutuu tekstejä lukemaankin, niin kommenttia saa ehdottamasti jättää!
Kommentit
Lähetä kommentti